thumbnail

Startup-kieli on täynnä hyviä jätkiä, ferrareita ja jamesbondeja

01.04.2019

"Ennakkoluulot eivät ole muiden ongelma: niitä on meistä jokaisella. Naiset ja naiseus loistavat poissaolollaan startup-yrittäjyyttä koskevassa puheessa."

hannamaula

Vieraskynän kirjoittaja Hanna Maula on Piilaaksossa asuva organisaatioiden ja johtamisen tutkija sekä konsultti.

Haastattelin väitöskirjaani varten kymmeniä startup-yrittäjiä Piilaaksossa. Törmäsin yllättävään ilmiöön. Yksittäisissä haastatteluissa viittaukset “hyviin jätkiin” tai startup-yrittäjiin liitetyt maskuliiniset kielikuvat, kuten “Ferrari”, “NHL-tähti”, “kuningas” tai “James Bond”, eivät särähtäneet lainkaan korvaan. Mutta kun haastatteluaineistoa katsoi kokonaisuutena, maskuliinisuuden toistuminen haastattelusta toiseen oli ilmeistä ja silmiinpistävää. Naiset ja naiseus loistaa poissaolollaan startup-yrittäjyyttä koskevassa puheessa. Tavallaan tämän ymmärtää. Puhe heijastaa todellisuutta, ja startup-yrittäjien joukossa on tunnetusti vain vähän naisia. Ongelma on siinä, että puheemme myös rakentaa todellisuutta ja käsitystämme siitä, mikä on normaalia ja oikein.

Suomi on monessa mielessä tasa-arvoinen maa. Meillä on ollut naispresidentti ja naispääministeri. Suomalainen koulutus on korkealaatuista ja kaikkien saatavilla. Päivähoitojärjestelmä on kansainvälisesti katsoen poikkeuksellisen hieno ja mahdollistaa naisten aktiivisen osallistumisen työelämään. Mutta perehtyminen vaikkapa naisten määrään pörssiyhtiöiden johtoryhmissä tai maahanmuuttajien kokemuksiin Suomesta osoittaa, että vielä ei ole syytä paukutella henkseleitä. Se osoittaa myös, että ongelman ydin ei ole muutamassa yksittäisessä tapahtumassa, ihmisessä tai organisaatiossa. Ongelma on paljon laajempi.

Selkeään syrjintään pitää puuttua, ja siitä täytyy keskustella. Samalla pitää varoa, ettei käy niin, että näemme ongelman vain muiden toiminnassa ja puheissa, mutta ummistamme silmämme omilta ennakkoluuloiltamme. Meistä jokaisella kun on ennakkoluuloja, olimme niistä tietoisia tai emme. Suurin osa syrjivästä käytöksestä on ikään kuin pinnan alla ja piilossa. Kun kyse on sävyistä ja vivahteista, emme välttämättä huomaa koko asiaa. Kun joku on tarpeeksi tuttua, se otetaan helposti annettuna. Juuri tällaisia vallan rakenteita on vaikeinta muuttaa.

Omaa ajatteluani avarsi Los Angelesissa sijaitseva Museum of Tolerance, jossa vietin kaksi päivää reilu vuosi sitten. Matka liittyi Piilaaksossa sijaitsevassa koulupiirissä tekemääni vapaaehtoistyöhön, ja siitä jäi lähtemättömästi mieleen keskitysleiriltä selviytyneen vanhuksen puolitoista tuntia kestänyt puhe. Sen aikana itki sekä esiintyjä että koko yleisö. Äärimmäisten esimerkkien äärellä kyynisinkin ymmärtää, mihin ennakkoluulot voivat pahimmillaan johtaa. Museossa käsiteltiin syrjinnän eri muotoja sekä historiassa että nyky-yhteiskunnassa. Siellä pohdittiin vaikeita kysymyksiä, kuten mikä on hiljaisen sivustaseuraajan vastuu mahdollistajana. Hyödyllisimpiä olivat ryhmätyöt, joissa käsiteltiin omia ennakkoluuloja.

Kun keskustelemme syrjinnästä, on usein helpompaa osoittaa sormella kuin tiedostaa omat ennakkoluulonsa ja niiden vaikutukset. Kun olemme vuorovaikutuksessa muiden kanssa, rakennamme väistämättä paitsi omaamme myös muiden maailmankuvaa, ja siksi ei ole merkityksetöntä, miten puhumme työkavereina, ystävinä ja vanhempina. Esimerkiksi puheet miesten ja naisten aloista saattavat vaikuttaa lastemme valintoihin. Tiedostamattomatkin ennakkoluulot vaikuttavat päätöksentekoomme ja toimintaamme. Kriittinen pohdinta voi paljastaa, että rekrytoimme tai arvostamme itsemme kaltaisia herkemmin kuin muita.

Poliitikoilla, median edustajilla, johtajilla ja muilla vallan käyttäjillä on erityisen suuri vastuu, mutta kenenkään meistä ei tulisi vähätellä omaansa. Ennakkoluulot eivät ole muiden, vaan meistä jokaisen asia.